Guloun alue oli sijaintinsa vuoksi varakkaiden hutong-aluetta. Taloissa asui aina yksi perhe, kunnes kommunistien valtaantulon jälkeen Rumpu- ja Kellotornien (kuten monen muunkin) alueen alkuperäiset asukkaat ajettiin kodeistaan ja samaan taloon asutettiin useita perheitä. Ajan mittaan kauniit sisäpihat ja rakennukset rapistuivat ja asumuksia laajennettiin miten sattuu. Hutongeista tuli sokkeloisia kujia, joille helposti eksyy.
Sisäänkäyntejä:
Saman aukion vastakkaisissa päädyissä sijaitsevia Rumpu-ja Kellotorneja käytettiin vielä sata vuotta sitten ilmoittamaan virallista aikaa. Kellotornissa olevaa kelloa soitettiin aamulla päivän alkamisen merkiksi ja Rumputornin rumpua lyötiin illalla päivän päättymisen merkiksi.
Kuva Rumputornin huipulta kohti Kiellettyä kaupunkia:
ja kohti Kellotornia:
Hutongien kattoja:
Rumputorni:
Useimmissa hutong-alueiden asunnoissa ei edelleenkään ole vessoja tai suihkuja, vaan tarpeet hoidetaan yleisessä vessassa hutongin varrella. Vessoja on todella tiheässä ja niihin löytää jo pelkän hajuaistinkin avulla. Öisin potat ovat käteviä ja aamulla ne voi tyhjentää kadulle...
Arkielämää hutongeissa:
Vaikka autot pyrkivätkin nykyään tukkimaan kapeat hutongit, pitävät polkupyörät Pekingissä edelleen pintansa:
Hutongeja on purettu viime vuosina hurjaa vauhtia kerrostalojen ja ostoskekusten tieltä. Samaan aikaan hutongeihin ihastuneet, muualta tulevat kiinalaiset nuoret avaavat kuitenkin hutongeihin kauppoja, ravintoloita ja baareja. Pekingissä ollaankin huomattu hutongien arvo ja uusia "hutong-alueita" on rakennettu purettujen tilalle.
Tänne blogiin laittamieni valokuvien määräkin ehkä vihjaa siitä, kuinka paljon ihastuimme Pekingin hutongeihin. Ilmapiiri ja rakennusten ulkonäkö saivat aikaan vahvan tunteen menneestä Kiinasta. Hutongit saattoivat hyvinkin olla parasta Pekingissä. Ainakin ne olivat jotain sellaista, mitä etukäteen kuvittelin koko Kiinan olevan.
Tässä vielä perheen miehet viilettämässä polkupyöräriksan kyydissä pitkin hutongeja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti