Kampaajalla käynti

Muutaman kerran vuodessa pitää Kiinassakin käydä kampaajalla. Käynti on joka kerta kuin pieni seikkailu.

Käsittely alkaa hiusten pesulla. Saat maata ikään kuin hierojan pedillä samalla kun hiuksiasi pestään ja päänahkaasi hierotaan kunnes kihelmöi. Tämän jälkeen seuraa suorastaan taivaallinen niskan, hartioiden, yläselän, käsivarsien ja käsien hieronta ennen hiustenhoitoaineen poishuuhtelua.

Sitten alkaakin se riskialttein osa kampaajalla käytiä eli hiusten leikkuu. Yhteisen kielen puuttuessa ei voi koskaan olla varma ymmärtääkö kampaaja mitä yrität ilmein, elein ja erittäin yksinkertaisella englannilla (yes cut, no cut) kertoa.

Kampaajat ovat pääasiassa nuoria miehiä. Viimeksi sain oikein erikoispalvelua, sillä paikalla oli itse kampaajamestari, ja parin tunnin ajan ympärilläni hääri sekä mestari että oppipoika.

Mestarin oppipoika hoiti hiusten pesun ja tavallistakin perusteellisemman hieronnan. Samainen oppipoika piteli hiuksiani ylhäällä ja pois tieltä, jotta erittäin taiteellisen oloinen mestari sai hiuksiani leikattua. Oppipoika myös juoksi mestarin käskystä hakemaan milloin harjaa, milloin muotovaahtoa, hiustenkuivaajaa, lakkaa...

Oppipoika seurasi vierestä tarkasti mestarin jokaista lennokasta liikettä (ja peilin kautta varovasti minun ilmeitäni), ja epäilen hänen samalla opetelleen mallista hiusten leikkuuta. Jos tässä maassa opitaan vierestä seuraamalla kuinka hiuksia leikataan, en enää ihmettele miksi joudun jälkeenpäin itse korjailemaan jopa kampaajamestarinkin jälkiä.

Hiusten värjäämistä en ole uskaltanut edes harkita...