Ilman puutarhuriystävääni en luultavasti olisi nähnyt kaikkia niitä komeita puistoja, joissa yhdessä vierailimme.
Ystäväni innostamana olen oppinut tunnistamaan suuren joukon eksoottisia kasveja. Todisteena oppimastani yläkuvissa valkomulperipuu eli silkkiäispuu ja sen kypsä hedelmä. Juuri valkomulperipuun lehdet ovat silkkiäisperhosten toukkien herkkua. Mulperipuun kuorta liottamalla kiinalaiset keksivät ensimmäisinä paperinvalmistuksen noin 2000 vuotta sitten. Ja alakuvassa puutarhassamme hetki sitten upeasti kukkinut alpinia.
Olen seurannut vierestä kuinka ystäväni tuskailee matkalaukun pakkaamisen kanssa (20 kilon painoraja Kiinan muistoille on aivan liian vähän), odottaa innolla kotiinpaluuta ja miettii samalla kuinka nopeasti mahtaakaan iskeä halu palata takaisin Kiinaan. Itsellä tuo kaikki on edessä ihan hetken päästä. Yksi vaihe elämässä päättyy ja uusi odottaa. Jännittää, hirvittää.
Hyvää kotimatkaa, ystäväni. Toivottavasti nähdään jonain päivänä!
Ha en god resa hem, min vän. Hoppas att vi ses igen en dag!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti