Kioton temppelit

Saavuimme Kiotoon myöhään sunnuntai-iltana. Yövyimme perinteisessä japanilaisessa majatalossa, ryokanissa. Huoneiden lattioilla oli tatami-matoilla futon-patjat, tyynyt olivat kovia kuin kivet, ovet paperisia liukuovia ja kaikille oli omat tohvelit ja yukatat (kimonon tyyppiset aamutakit). Tyynyille oli taiteltu kauniit origami-kurjet.

Huone tuntui ihanan japanilaiselta ja romanttiseltakin, kunnes aamulla heräsimme selät ja niskat kankeina.

Aamu oli kuitenkin uskomattoman kaunis, joten pienet kivistykset unohtuivat. Ihastelimme lakkaamatta kuulaan aurinkoista ja viileää talvisäätä sekä upean sinistä taivasta, jollaista emme ole Kiinassa ilmansaasteiden läpi nähneet lainkaan. Tuntui hassusti melkein siltä kuin olisimme heränneet Suomessa.

Kiotossa ei ole lainkaan pilvenpiirtäjiä, mikä saa kaupungin tuntumaan melkeinpä pikkukaupungilta.

Koska Kioto on kuuluisa lukuisista, lähinnä buddhalaisista, temppeleistään, päätimme heti ensimmäisenä päivänä tehdä kierroksen edes osassa niistä seitsemästätoista (!) temppelistä, jotka Kiotosta ovat päässeet Unescon maailmanperintölistalle.


Tässä muutama:

Daitokujin temppelialue, jossa näimme myös lunta!

Daitokujissa oli turistin paleleviin jalkoihin tarjolla tohvelit, mutta muissa temppeleissä kuljettiin sukkasillaan. Villasukille olisi totisesti ollut käyttöä!

Kinkakuji, kultaisen paviljongin temppeli, on ehkä Kioton tunnetuin. Kultainen paviljonki on päällystetty lehtikullalla ja sen katolla seisoo kultainen feeniks-lintu. Kaupungin toisella laidalla on hopeisen paviljongin temppeli, Ginkakuji.

Temppeleiden lisäksi ihastelimme kauniita puutarhoja.

Ryoanji, rauhallisen lohikäärmeen temppeli, on zenbuddhalainen temppeli ja kuuluisa zen-puutarhastaan. Kivipuutarhassa on kaikkiaan viisitoista kiveä, mutta katsoopa mistä suunnasta tahansa voi kerralla nähdä vain neljätoista kiveä. Testattu on.

Tässä vielä muutamia tapoja temppelissä rukoilemiseen:

Japanin valokuvapäiväkirja jatkuu...