Hiroshiman rauhanmuistomerkki, "The Atomic Bomb Dome", on entinen messuhalli. Se jäi lähes ainoana koko kaupungissa atomipommin jäljiltä pystyyn elokuun 6. päivänä 1945. Rauniot tekevät voimakkaan vaikutuksen ohikulkijaan, tuntuu kuin koko kaupunki hiljenisi tämän muistomerkin kohdalla.
Kävimme myös Hiroshima Peace Memorial -museossa, josta perheemme naisten piti jo kesken ensimmäisen näyttelyhuoneen päästä ulos ja saada jotain iloisempaa ajateltavaa. Miehet kiersivät urheasti läpi melkein koko museon.
Läheisessä puistossa oli Sadako Sasakin patsas. Kuva esikoisen ottama.
Sadakon tarina:
Sadako oli kaksivuotias altistuessaan voimakkaalle säteilylle atomipommin räjähtäessä. Luultavasti säteilyn seurauksena Sadako sairastui kymmenen vuotta myöhemmin leukemiaan. Sairaalassa ollessaan Sadako alkoi taitella paperikurkia, sillä japanilaisen tarinan mukaan mikä tahansa toive toteutuu jos taittelee tuhat paperikurkea. Sadako ehti taitella 644 kurkea ennen kuolemaansa.
Sadakon patsaan luona vierailevat tuovat tullessaan värikkäitä paperikurkiseppeleitä, jotka ripustetaan patsaan lähellä oleviin kaappeihin. Vuosien varrella kurkia on tuotu kymmeniä miljoonia, ja paperikurjesta onkin tullut rauhan symboli.
Meidänkin lapset taittelivat kurjet Sadakon muistolle.
Tuntuu ikävältä sanoa, mutta pääsy paluumatkalle kohti Kiotoa tuntui helpotukselta.
Seuraavana aamuna lähdimme Shinkansenilla (luotijunalla) kohti Tokiota. Matkalla ihastelimme komeaa Fuji-vuorta. Fujin uskotaan tuovan onnea sille, joka sen näkee, joten muiden matkustajien (eikä pelkästään turistien) tavoin halusin varmistaa onnekkuuteni ja napsin muutaman kuvan kovaa vauhtia etenevän junan ikkunasta. Jospa Fuji näin tuo onnea teillekin, blogilukijani.
Tokio, täältä tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti